HÄMMÄSTELKÄÄMME MITÄ ELÄMÄ MEILLE  JATKUVASTI TARJOAA

BLOGI

Eija Koskelin


ELOA
GRIFFONEIDEN
KANSSA


Musa:
Papa Was A Rolling Stone



Blog2015 Blog2016
Blog2017




2018

TORSTAI 08.11.



Ja märkyyttä vaan jatkuu päivästä toiseen. Eiks tää ikinä lopu?
Aika on kulunut lähinnä sisä hommissa. Siivouksissa, ikkunoissa, vaatekaapin järkkäämisessä, muutamissa trimmeissä ja pentujen kanssa. Vaikkei noissa kahdessa nyt järin hommia ole ollutkaan.  Ja koditkin niillä jo on oottamassa. Mutta yllätys, yllätys, kamalaa oli niiden turkkien tunnistaminen. Eipä ole tämmöstä sattunut.   Monet lähettää MULLE kuvia että kerro mitä ne on. Ja nyt MULLA itelläni kohta 5 viikkkoset pennut eikä tunnu selvyyttä tulevan. Että mihinkäs MÄ niitä valokuvia lähettelen?  Mutta viimein sitten tajusin että molemmat on kuin onkin sileitä. Sekö sitten oli niin vaikeeta kun ei ollu vertailukohdetta. Mutta vaikka anturoiden välit ei ole niin kaljuja kun yleensä on naamat kyllä ihan brabbareita!
Nää "smoothit" menee jo ovesta ulos ja takas. En ole niitä sateeseen päästänyt mutta märälle tiilipihalle kuitenkin. Ei täällä paljoa ole varsinaisesti satanutkaan, tihuutusta ja muuten märkää et sumuista. Että ovat saaneet päiväulkoilunsa ja eivätkä näy kummosemmin piittaavan märästä.
Luka teki randevuunsa Lahden Pentunäyttelyssä. Innoissan oli ja pomppi jokaisen päälle, 2- eli 4-jalkasen. Antoi käsitellä pöydällä (hampaatkin vaikka kotona vaikeeta!!) ja esiintyi pääsääntösesti hyvin. Kuten tuomaritäti kirjotti: "esiintyy hyvin kun haluaa". Oma tahtohan se pitää miehelläkin olla.
Eka & vika pentu ROP siis plakkarissa. Tosi piristävää olla pentukehilöissä. Koskaan  et tiedä mitä ne keksii.
Tää Luka on vissiin yks älykkäimmistä tyypeistä ikinä. Osaa juosta tuhatta ja sataa, ympäri pihoja, mihkään törmäämättä KUKKARUUKKU päässä. Kattoo sieltä pohjasta pienestä pyöreestä reiästä maisemia. Onhan näitä kukkaruukku miehiä ja naisia ollut maailman sivu muttei KUKAAN ole vetänyt täysillä!
PikkuPirkko yrittää apinoida Lukaa joka asiassa. Ne on kaksi sielunkumppania jotka häslää kaiken aikaa yhdessä. Kiva kattoo niiden touhuja.





TIISTAI 16.10.


Vitsi että on ollut kosteeta, 80 % tai enemmän koko syksyn. Ei kuivu tiilipihat eikä varsinkaan ruohot. Haravointia märistä lehdistä ei kande yrittääkään. Tarvii ventata viileämpiä päiviä ja pikku pakkasta. Että tuleekohan ikinä?
No Pilvi sitten sai ne kaks pentua. Ihanaa. Enkä mennyt parempiin uusinta ultroihin. Rahan menoa vaan.  Olin jo itsekin varma  että  on pentu pari . Ja kyllähän ne ilmottaa ulos tulostaan kun ovat kerran sisällekin päässeet. Ja ihana asia oli sekin että kampesivat tähän syksyiseen maailmaan aamupäivällä. Eikä siis viikonloppu yönä. Kuten tavallista. Odotettavissa on vielä kaks pentuetta jouluun mennessä. Syksy ja talvi ovat parasta "sisä työskentelyaikaa", kesällä on liian paljon muuta hommaa ja hyvähän se on päästä vähän nauttimaankin olostaan. Vai?
Näyttääpi siltä että griffonin pentuja on tulossa sinne tänne lähi kuukausien aikana. Täälläkin on likkoja visisteerannut malliin joka pojalle oma heila. Huomioiden kaikki nämä ja omani sekä monen muun kasvattajan pentue suunnitelmat,  griffon populaatio  lisääntyy lähi kuukausina isolla harppauksella. Mikähän nyt oikeen on meneillään, kaikkien narttujen takapuolet turvoksissa yhtäaikaa. Vuoden loppukiri?
Eipä tässä kummempia ole edellä mainittujen lisäksi tapahtunut. Pilven pennutkaan ei aiheuttaneet ongelmia eli lisätyötä. Ainut työ oli pitää pentulaatikko puhtaana, emo ruuassa ja maidossa ja punnita pentuja päivittäin. Yöt olen nukkunut. Yksi näyttely.

Veteraanit kondiksessa, koneistettuina, puhtaina ja sievinä.
Pihalla on valmisteltu paikkoja talven varalle. Pikkuhiljaa  omaa tahtia. Kiitos elinvoimaisten pentujen joita ei tarvinnut sen kummemmin hyysätä. Ihme miten paljon vapaa aikaa nyt tuntuukin olevan, aina siitä saakka kun edelliset 7 pentua vaihtoivat maisemaa. Olin jopa valmistautunut Match Show tapahtumaan, Lukaa koulimaan. Mutta se olikin peruutettu. No. Sainpahan sinä sunnuntaina: auton imuroitua, pestyä sisältä et ulkoa ynnä talon ulkopuoliset ikkunalasit. Sisustaa työllistetään jatkossa. Niin ja keräsin kaikki loput krassin siemenet. Muuten, mikä siinä on että puhdas auto tuntuu AINA kevyemmältä ajaa? Monet sanoo samaa. Ei ne koiran karvat, hiekka ja koivun lehdet niin paljoa luulis painavan.
Hammis odottaa huomenna. Kääk. Että hyvää viikkoa vaan teillekin!



KESKIVIIKKO 26.09.


Luka nauttii suosiosta.
Syyskuu melkein loppu ja syksyltä tuntuukin. Aurinkoisia & tuulisia päiviä ja sitten sateisia & tuulisia päiviä. Puutarha näyttää kulahtaneelta, varjo loistonsa päiviltä. Kaikki odottaa jonkinmoista keräämistä ja kompostointia, ruukutkin pitää johonkin taltioida. Mutta jotkut kukat purkeissa vielä kukkivat, kai niille pitää suoda jatkoaikaa.
Erkkarikin oli ja meni ja tulokset just niinkun monet ounastelivat. Minä mukaan lukien.
Iloitsen kuitenkin Ericin toisesta sijastaja etenkin sen kritiikistä. Paras. Eric päätyi lopulta BIS 1-Veteraaniksi.
Pennut lähtivät kaikki vauhdilla, kolmessa päivässä. Siinä sitä delekaatioita riitti. Ääni meni paasatessa hyödyllistä asiaa. Ja kyllä tuntuuu sen pentuesouvin jälkeen talo TYHJÄLTÄ!  Ja mulla niin kauheesti vapaa aikaa ettei paremmasta väliä. Ja saan tehdä ihan mitä ITSE haluan.  Ja se tuntuu tosi oudolta ottaen huomioon 7 viikon ja 8 pennun TYÖLEIRIN  enimmäkseen kontillaan vietetyn.

Ja pennuista puheenollen, Pilvi ultrattiin syksyn aikana ja tyhjältä näytti, kai? Kuten olin vähän arvellut, ajankohta ehkä liian aikanen mutta ultrataan paremmalla laitteella vielä uudelleen. On se vähän kuitenkin paisunut ja kummallinen?   Muttei hätiä mitiä, ei harmita jos  niin on. Lisää luppoaikaa ehkä tiedossa. Sijoitusnarttu "Macy" sensijaan astutettiin  ja aikansa  marraskuun puolessa välissä, ehkä.
Nyt pitää ottaa aikaa itselle. Ekaks hammaslääkäriin. Ja sitten kortisoonia takapuoleen. Ei meikäläisen iskiashermo tykännyt ollenkaan tosta pentusouvista. Mikäpä elin siitä niin tykkäis. Eikä näissä hommissa juurikaan parempaa ole odotettavissa. Että takapuoleen vaan sitä ainetta please!
Juniori Luka, vika tuonti, kotiutui välittömästi. Ja on vissiin älykkäin äijä ikinä. Se ymmärtää kaiken ja on tosi kuuliainen mutta samalla niin älyttömän villi.  Mikä on harvinainen yhdistelmä. Jessus. Jos sillä ois kumitutit jaloissa se jäis varmaan seinään kiinni. Sen paras kaveri on Bette-Daivis jota se parrasta retuuttaa kaiken aikaa. eikä toinen sano mitään. On varmaan ens kesänä parraton. Ja Pikku-Pirkko, tänään just 8-viikkoinen, on Lukan oma Lelu-Koira. Sitä se rakastaa kans. Ja tää 1-piste Pirkko (jolla se 1 piste kuvissakin oli pentusivuilla) on mun oma Ilta-Tähti 4-jalalla. Ihana mussukka joka antaa voimaa joka päivälle!



SUNNUNTAI 02.09.


Baltian Voittaja-18 Virossa.

Viileämpää on vihdoin ollut, tosin hirveen kosteeta. Ja sadettakin. No sade kyllä on tervetullutta tontille. Säästyypä iänikuisilta kasteluilta. Eikä ole tarvinnut ruohoakaan leikkailla. Kun  ei ole pystynyt kosteudelta. Ja seurauksena tästä ylimääräsestä laiskottelusta se on nyt niin  pitkää etten tiedä leikkaantuuko se enää ollenkaan millonkaan ikinä.
Pennutkin ajallaan syntyivät ja ovat jo about neljä viikkosia. Kahdeksan syömään opettamisessa ollut konttaamista kerrakseen. Että hommaa on piisannut kun muutakin on ja pennut ovat vaan lisä. Olen jopa laiskuuttani jättänyt menemättä muutamiin  ilmoittautumiini näyttelhyihinkin. En ole jaksanut eikä ole ollut osallistujia tarpeeksi. Miks kilpailla itteään vastaan? Ei ne ruusukkeet nyt niin himottavia ole. Etenkään kun eivät jää tänne vaan jatkaavat matkaa.
Ihmisiä on kuleksinut ovesta sisään  ja toisesta ulos. Ja vaan kaks pentua on tällä hetkellä ilman kotiaan. 
Balttian Voittaja-18 oli tänä vuonna Viron järjestämä. Sinne piti suunnata, tuomarikin oli griffon specialisti Steven Seymour. Eric ja Rita matkasivat Itämeren yli.  Ja niinhän siinä kävi että Eric vetskuihin ilmotettuna pesi koko potin. Tullen Baltian Veteraani Voittajaksi ja saaden lisäksi koko rodun ROPin. Totesin tuomarille että harmi kun en uskaltanut Ericiä ilmottaa valioluokkaan, olis saanut sen "normaalinkin" Baltian Voittaja-tittelin. Johon Steven sanoi että, harmi, tossa koirassa ei ole kyllä mitään VETERAANIA!  BALTW-titteli on sidottu Cacibiin. Veteraaniluokassa ei jaeta Cacibeja. Joten ei tule titteliäkään. Titteli meni näinollen toiseksi tulleelle. No, rotunsa paras on aina rotunsa paras. Että hyvä Eric! Rita läski valeraskaana häntänsä vikalla kieroksella ja tuli kolmanneksi. Tuomari kävi tarkentamassa että juuri siksi.
2011 ekassa Erikoisnäyttelyssään 17 kuisena Eric oli VSP, ROP Huvikummun Heros' Liebe, Steven Seymourin tuomaroimana. Tämä herra on ollut mielipiteissään muuttumaton, ainakin mitä Ericiin tulee.
Seuraavana viikonloppuna Kaivarissa Kääpiökoirien Erikoisnäyttelyssä Eric ROP-Veteraani, ROP rodussa sekä BIS-3 veteraani loppukilpailuissa jona aikana vettä tuli kuin aisaa! Ja ukkosti. Auton etupenkki oli märkänä vaatteista tulleesta vedestä vielä tiistaina...
Ens viikonloppuna on griffoneiden Erkkari, tuomariksi kutsuttu englantilainen rodun kasvattaja Alison Price/kennel Marquant.




TORSTAI 26.07.


Ruotsin Piteå: yksi Kansainvälinen Valio ja yksi melkein!

En oo vielä kuollu.  Vaikka melkeen. Tää lämpöaalto kyllä kohta sen tekee. En ole kuunaan istunu niin paljon takapuolellani kuin tänä kesänä ja näinä viikkoina. Kun ei voi tehdä mitään järkevää tai hyödyllistä näillä tappo asteilla. Sitä vaan kattoo kun ympäristö  kasvaa umpeen ja rapistuu. Muttei voi ajatellakaan mennä tohon paahteesseen niitä asioita korjaamaan.
Muutaman kerran oon leikannu nurmee ja melkeen hukkunu hikeen. Yksistään perjantaiset kaupareissut ynnä mutsin ostokset on muodostunu painajaisiks. Kuumilla parkkipaikoilla karseeta käppäillä ja pakkata kamoja autoon.
Entäs sitten tää näyttelyharrastus. Ihan kamalaa näillä keleillä. Kamojen kans porotuksessa  parkista kehän laidalle porotukseen. Sitten kehään ja taas kamojen kans  parkkiin.  Ainut toivonkipinä on päästä mahdollisimman nopeesti autoon ja ämyrit päälle. On tehty omien koirien kanssa kaikki voitava, on varjot ja läpivedot häkissä ja lisänä kahdet tuulettimet. Karseeta katsoo kun naapurin koira,  pitkäkarvanen rotu, on paksulla peitolla peitetyssä muoviboksissa  jonka suuaukko on käännetty kohti porottavaa aurinkoa. Mutta pääasia että voi ite pälättää kännykkään ja ottaa välillä naamakuvia uusista kulmakarvoistaan...
Ei paljoa enää viitsis näyttelyihin edes mennä kun tietää että omatkin koirat ois onnellisempia vapaana varjoissa ja altaisiin kastettuina. Kaksi koiraa menee itse uimasilleen, muut on molskautettava.  Toisaalta tulevat kyllä mielellään molskautettaviksi. 
Ne muutamat näyttelyt, peruutettujakin on ollut, on olleet sitä samaa ROPpia ja VSPtä. Eikä se juurikaan ole lohduttanut kun samaan aikaan kuulutetaan että taas on jotkut idiootit jättäneet koiransa autoon kitumaan. Nää ei ole mitään lemmikkikoirien omistajia tahi vasta alkajia vaan ihan ammattilaisia. Joiden koirat kituuttavat viikonlopuista  toiseen autoissa jopa pitkän matkan päässä tienvarsilla ettei kukaan näkis. Ja nää läheltä-piti-hengenmeno-tilanteet toistuu joka viikko. Vuosia. Kuulutuksia annetaan ja uhkaillaan vaikka millä mutta tilanne vaan jatkuu kesistä toisiin. Ja nää eläinrääkkääjät tietää sen, ne on vaan sanoja, uhkailuja jotka ei mihinkään johda. Järjestäjät ja oma kennelliittomme ei hoida tätä asiaa riittävän ponnekkaasti. Rangaistuksista puhumattakaan. Pitäs olla varmaan joukko kuolleita koiria ennenkun mitään alkas TAPAHTUA. 
Aiheesta luin että - oliks se nyt Hollannissa - on peruttu näyttely eikä sitä enää vastaisuudessa järjestetä. Syy: koiria autoissa. Niin sitä pitää. Ja Saksassa joku arvostetu (!!!) ulkomuototuomari ja organisaation entinen puheenjohtaja oli jättänyt koiransa autoon arvostelujensa ajaksi! Kannattaiskohan tää äijä vielä aamun koitteess saunan taa ja ampua?
Pari viikkoa  sitten olin Ruotsissa Piteåssa. Mikä ihana VALTAVA tasainen nurmi alue. Ja mikä väljyys. Eikä puhettakaan kehien laidoilla olevista TELTTAKYLISTÄ. Ihmiset kuljeksivat koirineen ja perheineen ja eväineen rauhallisina ja iloisina. Tuntui että kaikki moikkailivat kaikkia. Meitäkin vaikkei me ystävän kanssa tunnettu ketään. Eikä speakereista kuulunut ainuttakaan "koira-autossa-varotusta" enempää kuin muistakaan unohdetuista kuten pikku lapsista.
Muistan aina iltarukouksessa pyytää ansaittuja rangaistuksia näille meidän eläinrääkkääjille, näyttelyissä ja muualla. Ne joita mulla olis ehdottaa ei kestä päivän valoa.
Talon kaksi tiineetä rouvaa voi hyvin ja isonee. Vielä on kuitenkin  kaks viikkoa luppoaikaa istuksia tuoleilla kuistilla ja miettiä mitä kaikkee vois tehdä ja mihkä vois ruveta jos ei olis niin saatanan kuumaa.
Tää ei nyt ollu kummonen blogi mutta mun tarvi sanoa mitä mun tarvi.


Ei käydä enää näyttelyissä. Ollaan jo elämän ehtoopuolella.



KESKIVIIKKO 20.06.

Vihdoinkin SADEPÄIVÄ LÖYSI MEIDÄT! Alko kaikki oleen jo keltasenaan. Jatkuvaa kastelua viikosta toiseen. Vissiin aikasin keväällä tuli vettä ede kerran. Yhden ainoan sadepäivän jälkeen ilma raikastui ja kaikki tuoksuu tosi hyvältä mutta lisää kaivataan.  Ja toivottavasti saadaan. Sanokoot päivänpaistattelijat mitä tahansa.

ihan itte vaan muutettiin toiselta puolen taloo

Talossa astutettuna 2 narttua, vielä on luppoaikaa elokuuhun saakka, mitä se nyt tarkottaakaan. Kaikkinainen kastelu päivittäin eikä mitään muuta järjellistä hommaa  aikaansai pitkään aivoissa itäneen haaveen toteuttamisen. Hankkiutua eroon olkkarin järjettömän isosta palkintokaapista potteineen. Pari viimestä vuotta olen tästä haaveillut. Uusi sohvakalustokin oli tilattu kuukausia sitten (ikinä en sieltä enää mitään osta, viivästykset  sitä luokkaa) joten hylly sai lähtö merkinnän.

Sadat pytyt sisuksissaan joita  pidetty vaan pennunkatsojien silmäniloksi. Mutta jäi sitä katseltavaa vieläkin taloon. Liika on kuitenkin liikaa. Viimesten vuosikymmenten kuluessa en ole pyttyjä haalinut paitsi ellei palkinto tarjonnassa ole ollut MITÄÄN MUUTA. Ja sillon ovat menneet ruusukkeiden kanssa  uusiokäyttöön, lähinnä lastentarhan hernesoppa-, hiihto- yms. kilpailuihin. Ovat kuulemma isätkin ihmetelleet kun poika tulee kotiin pokaalin kanssa. Osa on mennyt erilaisiin Mätsäreihin.

No nyt tuli mamman toiveista totta, hyllykkö löysi kotinsa kuin myös kahtia jaetut pokaalit & ruusukkeet: osa menee lastentarhan olympialaisiin ja toinen puoli tulossa olevaan Mätsäriin Porin seudulla.  Kaikki ollaan nyt tyytyväisiä elämään!
Eikä tässä vielä kaikki. Molemmat tarpeettomista häkeistä löysi myös ottajansa. Se toinen tilan viejä autotallissa, jättihäkki muistutti ajoilta  jolloin oli mukana   6-7 griffonia kerrallaan. Ei tuu enää toistumaan. 2-3 passaa hyvin.

koira tuolit - eläkeläisille jakkara

Kiva kattoo isontunutta elinympäristöä. Suosittlen muillekin. "Järjestys se olla pittää sano akka ku kissalla pöytää pyyhki!"
HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE TASAPUOLISESTI!



KESKIVIIKKO 30.05.



Se on kesä nyt ja ollut lämpösempää kuin mitä ikinä toivoisin, joskin just nyt tänään on IHANAN vilposta. Mutta. Kamalat hellesäät, lähes tuuletonta auringonporotusta päivät päästään. Ei nyt ihan +30 mutta melkeen. Siis kuka tarvii 26-28 lämpöstetta, ja mihin? Ihanaa sillon jos voi seistä meressä napaa myöten. Tai järvessä.   Mitään tarpeellista hankalaa tehdä ulkosalla. Kuitenkin kasvienkin kanssa on ährättävä kaikenlaista, kasteltavakin päivittäin, kuljettava kannujen ja letkun kanssa paahteessa. Eikä veden tippaakaan ole tullut ylhäältä käsin, eikä tiedossakaan. Grillaamistakin on rajotettu, samoin ulkona syömistä. Vaikka katoksetkin kyllä on. Koirien kampaaminen, trimmit yms. on ollut ajoitettava illaksi varjosaan paikkaan. Onneks koirilla on  kuitenkin varjopaikkoja joissa ne näyttää makoilevan mielellään. Olen niitä altaisiin pulautellut  josta ovat näyttäneet nauttineen suuresti. Talossa on vaan pari koiraa jotka itse menee polskimaa. Miksköhän ei muut? Kuitenkin tykkäävät kun sinne pisetään.
Kaikki huushollin matot pestiin painepesurilla yhtenä päivänä, lattialtakin otetut. Ja mutsin matot. Aamulla alotin, illalla kaikki koira-aidoilta kuivana varastoon.
Helteistä huolimatta on harrastettu näyttelytoimintaakin liki viikottain. Isossa häkissä 2 koiraa ja tuulettimet molemmin puolin. Häkin katto ja takaseinä peitetty. Ilmankierto on pelannut. Ei ole läähätetty. Ei ole ollut niillä huonot oltavat toisin kuin monella muulla raukalla. Kun seuraa ihmisten tekemisiä koirineen  näissä helteissä tai pikemminkin tekemättä jättämisiä, ei voi kun ihmetellä niiden järjen juoksua.
"Minne ovat kaikki griffonit kadonneet" tai kuten lalussa sanotaan "kukkaset kadonneet". 1-3 karkeeta elikkoa per näyttely, niistäkin 2 omaa. Mikäköhän tässä oikeen mättää...
Mun super-ruohonleikkurista katkes pultti ja siipi nurtsille.  Maahantuojan korjaamolta ei löytynyt siihen konemalliin uutta mutskua! Pitää tilata ulkomailta! Ei voi olla totta, 700 € koneeseen ei löydy mutteria.  Masinoita kyllä myyydään ja kerrotaan huollon pelaavan. Ei saatana pelaa. Ja miten voi olla ylipäätäänkään mahdollista ettei ruohonleikkuriin ole oheistettu yhtään vara mutteria mukaan? Sehän on just se joka ekaks pettää ja hävii vielä ruohistoon.  Koiran muovi bokseihinkin on mukana aina yks varamutteri.  Nyt siis ootellaan 2 viikkoa että saadaan mutteri. Kaipa ne tilasivat vaan meille, että saa sitten seuraava potilas taas ventata viikkoja. Oon  kyllä niin helevetin vihanen, ruoho ei venttaa kasvussaan. Onneks on sakset, jos nyt alottas olis 2 viikon päästä 2 neliöö matalana...
Huushollissa on 3 juoksunarttua ja kahdelle tulee kaksoishäät kohtsillään. Pentuja ootellaan elokuuun alku puolella. Vielä siis pari kuukautta luppoaikaa. Vois vaikka alottaa sen saksimisen...





MAANANTAI 23.04.



Pääsiäinen narsisseineen meni den vägen eikä se osa keväästä ollut  itenkään erityisen keväinen. Suurella vaivalla laitetut keltakukkaiset pääsiäisliljat olivat monta kertaa henkihievereissä vaikka niitä raijattiin sisään ja ulos ja lopulta nuupahtivat liiasta kylmyyydestä. End of story.
Nyt on orvokki hysteria. 100 ostin ja heti viimeyönä pikku pakkasta, vesikupitkin jäässä. Ja jotku orvokit kenollaan. Henki kuitenkin säilynyt.
Pihat on jo pesty 2 kertaa painepesurilla joka on ehdoton apulainen kukkapenkkienkin putsaamisessa kaikenlaisesta roskasta. Mun lemppari masiina!
Ihmisiä on vieraillut pentuja katsastamassa ja tätä lukiessa vain yksi ilman kotia. Mikä sinänsä on kummallista, sileä pentu vapaana eikä kukaan ole sileätä vaille. Yleensä niitä ei meikäläisellä juurikaan ole tarjolla ja kysyntä on silloin kova. Eiköhän pikku Zorrokin kotinsa löydä. Pennut ovat ulkoilleet niin paljon kuin mahdollista, melkeinpä aina hereillä ollessaan. Naurattaa kun näkee niiden ryntäävän ovesta kuin tuli etten sanoisi peruksissa. Lämpöisimpinä päivinä on vietetty parikin tuntia talon toisella puolella isolla tiilipihalla, leikkien ja syöden. Syöminen näyttää kiinnostavan muutenkin, kaikenlainen kasvusto on huomattu ja sitä nyhdetään jo minkä keritään. Onneks nää nappulat on jo kaukana kun perennapenkit alkaa ryöhätä lehtiään. No hehe.
Heilan 3 pentua ja Ritan ainokainen (Gilda) on pärjänneet hyvin siihen nähden että vain 4 päivää nuorempi Gilda raukka oli niin jäljessä kaikesta. Ns. ainoan pennun  syndrooma joksi tämän olotilan olen ristinyt aikanaan.  Yksi pentu, 10  nippeliä imeskeltävänä, ei kilpailua, ei ponnistelua etu- tahi takaraajoilla, ei edes pään kohottamista kun hyvin yltti alarivin tisseihin. Ei minkäänlaista  liikuntaan viittaavaakaan. Pentu lihoo ja paisuu eikä lihaksettomilla raajoilla niin vaan enää ylös ponnisteta. Alkoi karkealla matolla emon tissien perässä ryömintä, monta kertaa päivässä. Pikkuhiljaa ryömintä alkoi muistuttaa kävelyä ja Gilda hoikistua. Alkoi lattialla kävely ja nopeuttakin tuli. Se oppi väistelemään 3 muuta ketterää pentua jotka mielellään laittoivat sen alakynteen. Kunnes Gilda otti johdon käsiinsä ja alkoi pomppia niiden päälle. Jopa rähistä. Nyt neiti roikuu jo villasukissa, se viimeisin villitys joka pennulla. Gilda on yleensä eka joka ryysii ovesta ulos. Mutta kyllä sen kanssa piti kontata...
Nyt ollaan tällä viikolla lähtökuopissa kohti uusia seikkailuja. Ihanaa antaa uusille omistajille tämmöset reipastelijat! On ollu kova puolivuotiskausi mutta kuten tavallista, ikävä alkaa kaihertaa jo nyt.
Minitrippi Tallinnan Voittajanäyttelyyn tuli tehtyä äitimuorin kanssa. Ja  tittelit   haettiin,  Boris & vanha rouva Jade. Oli enemmän kun  tarpeen päästä kotoa pois  edes yhdeks yöks. Ei sänkyjen petausta, aamusiivousta, aamiaisen tekoa, illallisen laittoa eikä koirien ruokintaa. Ja ihan hiljasta.
Viime viikonloppuna Kankaanpäähän. En vissiin tajunnut että Tampereen jälkeinen 100 kilsaa vie yhtä paljon aikaa kun 200 km moottoritietä, saa olla yhdistelmä kerta: eka ja vika. Ja jumalattoman kylmä kiekkohalli! Molemmat ROPit tuli kyllä (Boris Jade) ja lisäksi Huvikummun Kummisetä (Mafiosso Corsairey Casch&Aikemuno Ibiza) oli BOS. Onnea hänelle!
Ens viikolla VAPPU. Toivottavasti lämpimämmät kelit kun eilen ja tänään. Hyvää vappua kaikille!




KESKIVIIKKO 14.03.



Talvi on mennyt pentueiden ja pentujen kanssa nysväämiseen. Tällä hetkellä kaikkiaan kolmen eri ikäisiä pentuja. Vanhimmat 3 pentua jo 9 viikkoa (Betten kuudesta)   joilla jo oma koti mutta vielä veivaavat täällä. Nuorin pentu vasta muutaman päivän. Täällä siis vilistää vapaana huoneistossa 3. Ja 4 pienempää ovat vielä "tehohoidossa" emojensa kanssa laatikoissaan. Nää kolme juoksevat ovista ulos ja sisään kun vanhat tekijät, ei niin nukaa jos tuulee tai pyryttää tahi on pakkasta. Lauman mukana liikutaan sujuvasti. Selvyyden vuoksi sanon, että näistä kolmesta yksi on mun, yksi odottaa Venäjälle lupia ja yks lähtee viikonloppuna, toivottavasti.  Mahtaa tuntua ihmeelliseltä kun vilistäjät vähenee ja jää vaan se yks oma.
Vanhemmat kolme herää koirahuoneessa jo aamu kuudelta. Pomppiivat vanhempien niskassa jotka niille sitten äyskiivät. Mulla jo vaikeuksia olla sängyssä seitsemäänkin asti. Että ylös vaan ei se Jumala laiskoja elätä! Kaikki aamulla heti ulos, koko konkkaronkka. Vesikupit vaihtoon joka puolella. Koirahuoneen ensimmäinen moppaus. Kaikki sisään. Ruokaa pennuille, emoille, muille. Pentujen painot ja pentulaatikoiden tarkistus, alustat vaihtoon.  Ja arvatkaa mitä, sitten saan aamupalaa, joka on tietysti pitänyt jotenkin siinä sivussa valmistella. Enää onkin aamu ohjelmassa "normaali" siivous, kämpän imurointi, moppaus.  Tässä vaiheessa jengi ohjataan uudelleen ulkotiloihin. Jonne mennään taas kovalla tohinalla.
Mutta näistä nuorista pennuista, Heilan 3 ja Ritan 1, ei ole ollut mitään huolta. Kaipa ylhäältä käsin on katottu että liika on liikaa. Tollekin. Imevät kunnolla, painot nousee kohinalla eikä kitistä. Mutta tuoreessa muistissa on toisenlaisetkin pennut. Kasvattajat varmaan tietää että synnytykset ja vastasyntyneet voivat pahimmoillaan olla kokovuorokautinen riesa kasvattajalle viikko tolkulla.
Heilan pennuissa voisi helposti olla sileitäkin mikä selvii kohta. Se että nyt tuli se Heilan kaivattu b/t pentukin on bonusta. Kiitos sulle Heilamoinen!
Nämä oli nyt sitten tässä tältä kaudelta. Seuraavia pentuja ehkä saadaa syksyllä. Kesäpennuista en välitä, ei riitä aika. Ja täytyy ihmisen kai pystyä syömään grilliruokaa ilman että pitää toinen käsi olla pentulaatikossa, vai? Talven voi hyvinkin uhrata tämmöiselle sisätyölle.
Ei ole oltu näyttelyissä, eipä niitä ole paljoa ollutkaan eikä ole ollut kiinnostustakaan. Eikä paljoa muutakaan kodin ulkopuolista elämää. Sänky on ollut paras kaveri tämän työleirin aikana. Mutta nyt näyttää että elämä kirkastuu. Parin aurinkoisen päivän aikana löysin itseni keittiön verhoja vaihtamasta. Ja uusia mattoja lanseeraamassa pentujen pisattavaksi. Tämä on kevätkuumeen alkua. Sitäpaitsi pääsiäinenkin on ihan kohta. Keltaset narsissit pyörii jo mielessä, että mihkä ruukkuihin niitä panen. Elämä siis kuitenkin jatkuu. Vaikken uskonut. Oon mä vaan hyvä!



TIISTAI 06.02.


ollaan jo neljä viikkoa vanhoja

Aika lentää SIIVILLÄ ja ihan vaikee tajuta että ollaan jo Helmikuussa. Ihana talvinen ilma. Vaihteeksi. Niinkun märkää ja vesisadetta ei olis ollut tarpeeks asti. Toivotaan että kestäis helmikuun.  Maisemat on tos kauniit ja huomattavasti valosampaakin kaiken synkkyyden jälkeen.
Mun aika on mennyt 24-7 jo neljä viikkoa vaan tässä pentusouvissa, tai siis kaikki se aika mikä muilta koti- ja koirahommilta on jäänyt. Kuudessa on kyllä pitelemistä, emoakin on pideltävä seljältään että pääseevät kummaltakin puolesta jyystämään yhtäaikaa. Tarkottaa siis olotilaa polviltaan tai muutoin rähmällään. Tuli mieleen Unelma (H Red Sweets) joka teki 5-7-7-7-6 pentua miten sitä vaan jaksettiin olla vaikka missä asennoissa. No, nyt ollaan molemmat vanhempia ja ei ainakaan vetreempiä. Mutta Unelma (12 v) toimii edelleen suurena apuna mulle ja kaikille pennuille velli vaiheessa putsaten  naamat sitä mukaan kun meikä lusikoi.    Kauhistuttaa ajatus kun Unelmasta aika jättää. Ei ole kukaan narttu ilmoittautunu tähän hommaan, toisten pentuja siistimään. Mulla varmaan suuret vaikeudet odottamassa. Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan ja päätyy hautaan. Viimeksi Martti talon ainoa etsintäkoira. Eipä ole senkään taidoille jatkajaa.
Pennut ulkoilivat tänään ekaa kertaa. Eivät vissiin oikeen tajunneet missä olivat, ottivat kuitenkin muutamat askeleet sen 30 sekunnin aikana.  Pikkuhiljaa ne oppivat ja ottavat etäisyyttä. Luovutusikään mennessä painaltaavat lumessa jo kuin vanhat tekijät. Mikä helpotus  uudelle omistajalle saada pentu joka osaa olla ulkona talvellakin. Ja pentujen elämä avartui tänään sisätiloissakin. Aitaus purettu ja lääniä tepastella lämpösellä lattialla. Yöksi eriöidään pieni alue jotta muuulla jengillä säilyisi yörauha.
Niin ja kaikista pennuista tuli sittenkin karkeita, vaikka aluks muuta luultiin. Ja Bette Davis on ollut 11 pisteen emo. Ei moitteen sijaa. Mikä energia ja kärsivällisyys. Kiitos sulle Bette Davis oot ihana emokoira!
Kaiken työmäärän keskellä on ollut hyvä pitää taukoa näyttelyistä. Ei pimeeseen yöhön  lähtemisiä. Taukoa näyttäis olevan muillakin, ei ole griffoniväki paljoa liikkunut. No, kevät varmaan panee taas pyörät pyörimään.
Isäntämies on parahultasesti ulkona kevyessä lumisateessa savustamassa lohta. Super ateria on siis tiedossa - nam. Unohtamatta tietenkään Viini Valkoista. Onkin syytä vähän juhlistaa tätä työntäyteistä elämää: pennut tänään 4 viikkoa, ekan kerran ulkona ja pentuaitaus purettu. Että silleen.




TORSTAI 18.01.



Pyryttää ja tuiskuaa lunta ja Vantaan lentokentälle laskeutui juuri kahden pandan rahtikone - "Pyry" ja "Lumi" - jättiläispandat ovat muutaneet Suomeen! Eikä sää enää olisi voinut olla heille suotuisampi (vaikkeivät siitä nyt heti nauttimaan pääsekään) kuin lumi  ja pyryt.
Koko viikon on satanut ja tuiskunnut pakkaslunta ihan kuin tilauksesta näille maahan muuttajille. Ja maisema tosi kaunis, vissiinkin joka puolella Suomea. Ihanaa kaiken sen vesisateen ja synkkyyden jälkeen.
Koko aamu meni suoraa tunteellista lähetystä seuratessa  puheineen kaikkineen ja tuntui etteivät pandat koskaan saavu. Saapuivat kuitenkin ja koneen ilmestyessä lumituiskuun paprunenäliinoja alkoi kulua. Niin tunteet pinnassa. Kaikesta tästä huolenpidosta ja rakastamisesta ja suojelemisesta. Megajärjestelyin suurella avustajajoukolla meidän pandat  saatiin lopulta ruumasta isoon rekkaan jolla matka Suomessa alkoi. Näitä järjestelyjä on ollut tekemässä lukematon joukko ihmisiä eri instansseista ja molemmista maista. Ja on edelleen. Ja onhan tässä tietenkin politiikkakin pelissä. Ja isot rahat.
Tätä katsellessa tulvahtivat mieleen ne lukuisat kerrat kun olen ollut samassa tilanteessa odottamassa koneen laskua. Vantaan terminaalin ikkunasta itku kurkussa katsonut kun kone on laskeutunut, ruuma avattu ja boxi lastattu kuljetus vaunuun: CAN, USA, Iso Britannia, Saksa, Tsekin Tasavalta, Suomi. Ruotsin ja Venäjän tuonnit kulkeutuivat meritse ja maitse. Kaikkiaan 23 onnistunutta kuljetusta.  Ja kaikki selvisivät hienosti matkoistaan. Ja elivät onnelliset vapaat koiranelämänsä Huvikummussa. Ja osa elää vieläkin.
Katsellessani tätä panda hässäkkää mietin josko se oli oikea manööveri? Tulevatko onnelisiksi täällä? Koska joutuvat taas uusiin maisemiin?Tätä kirjoittaessani ovat matkalla rekassa uuteen kotiin. Toivottavasti niillä on hyvät pandan  elämät Ähtärin luonnopuistossa. Toivon sitä todella.
Ekakertalainen emokoira väänsi 6 pentua heti alkajaisiksi n. viikko sitten. Siinä oli hyvät ja huonot uutiset samassa. Huonot lähinnä siksi että porukassa on kaksi jotka eivät osaa kunnolla imeä. Se kieli kun painetaan kitalakeen koko pienen kropan voimin. Ja toinen vielä enemmän. Niin tiukassa. Toinen imee tissiä jonkin verran. Yötäpäivää  näitä kahta "lisäruokin" millin ruiskulla ja siitä kyllä ottaavat (imemisharjotusten jälkeen) hirmu määriä. Mutta aikaa kuluu. Varmaan moni kasvattaja on paininut tän ongelman kanssa kuten minä mutten kyllä koskaan näin pitkään.
Yksi narttu diagnosoitiin tyhäksi.  Toinen astutettu narttu toivottavsti kompensoi tämän. Se jää nähtäväksi. Siihen asti keskityn nyt näiden kuuden olion hyvinvointiin.