HÄMMÄSTELKÄÄMME MITÄ ELÄMÄ MEILLE  JATKUVASTI TARJOAA

BLOGI

Eija Koskelin




ELOA
GRIFFONEIDEN
KANSSA




Musa:
Twilight Time



Blog2015 Blog2016
Blog2017
Blog2018



2019

KESKIVIIKKO 22.05.

Symbioosi mamma ja mukulat. Aino takana.

Nähty sitte ku viimeks - ja tervetuloo kesäkin. 
Kaikki pakolliset puutarhatyöt kesää varten tehty ja kaikki siemenet kylvetty oikeisiin paikkoihin eikä jyvääkään  enää jälellä. Jipijaijoukajei! Enää tarvitaan vaan SADETTA ei siis mitään sadetinta. Vaikka Säätyypit mitä lupailee niin ei sada täällä. Tänään tuli n. 4,6 tippaa joista varmaan se yksi putos justiinsa Aino pennun nuppiin, katteli kummissaan naama taivaisiin mikä hitto se häneen oikeen osui.
Pennuista puheenollen, enpä ole ennen joutunut pentua pitämään 12 viikkoa. Nythän sen ois kohta voinut jo ulkomaillekin luvata, kolme viikkoo lisää niin ois voinu lähtee rokotuksineen. Mutta kun en luvannut niin kauaa pidellä. Kun kaikki näytti sujuvan kun Stömsössä. Mutta vähän ennen erään pennun lähtöä sen ottaminen peruuntui perheessa sattuneen sairauden vuoksi. Toivon heille kaikkea hyvää. No eipä yhtään kunnollista, asiallista pennun kyselijää joka ihan oikeesti olis ollut pentua hankkimassakaan - ollut enää liikenteessä. Pitipähän vaan tekemisen puutteessa kysellä kaikenlaista, etten sanoisi voista hevosen valjaisiin. Ja onhan se tietysti ollut vaihtelua näille omien naamakuviensa ottajille, joillakin FB sivustoilla metritolkulla kuvia omasta pärstästä kuvanmuokkauksien jälkeen. Ettei varmaan enää oma äitikään tunne. Itserakasta porukkaa.
Aika kattavat ja hyvät kotisivut omaavana, ajantasalla olevin tiedoin sekä FB tiedonannot siihen lisänä, ei voi kun ihmetellä ihmisten sisälukutaitoa. "Onko pentu vielä vapaana" (vastasin valokuvin - ei mitään vastausta), "Koska tulee pentuja" (kerroin - ei mitään kommenttia), "Näimme että ihana pentu vielä vapaana, kauan olemme jo sellaista halunneet ja se sopisi justiinsa meidän perheelle" (pyysin ottamaan yhteyttä ja sopimaan ajasta, valokuvat perään, ei  vastausta), "Ihana tyttöpentu siellä, vieläkö vapaana" (laitoin kuvia ja kerroin että on vapaana - vastattiin että voi voi kun pitäs olla poika), lisäksi kyseltiin sileitä ja mustia. Teki välillä jo mieli vastata allekirjoituksella: Jokelan Reki Ja Mandoliini Huolto!
Onneksi sitten löytyi Outi jonne Ainokainen siis lähtee tulevana perjantaina. Kaksi muuta griffonia odottaa, pihapiiriä riittää vaikka muille jakaa ja Outin sängyssä nukutaan. Varmasti ei rakkautta puutu. Kiitos siitä Outille joka lopetti tän älyttömän kaikenmaailman kyselijöiden buumin.

Perhe on tärkein.

Mitä tulee tähän omaan pentuun, laastariin (kun on ollut tässä kaikenmoista ikävää)  Nuppuun joka kotiin jätettiin niin on hän perinyt isänsä Lukan temperamentin ja mieltymykset: juokse aina niin helevetin lujaa, pompi joka paikassa, nuole ihmisen nenää ja leiki tyhjien muoviruukkujen kanssa.
Toivottavasti ei peri myös Lukan tapaa hakkua jos ei heti saa toiselta luuta tai pääse samalle kupille... Se jää nähtäväksi, tai oikeestaan en haluis sitä edes nähdä.
Siiri (H Every Game You Play) pistääntyi keväisessä turkin leikkuussa ja lähti kotiin nättinä kun kahvinbööna. Siiri tuo elävästi mieleen koko sukutaulullisensa ihania, kauniita griffoneita joiden kanssa reissattiin maalimansivu.
Ollut vaan 3 näytelmää tässä välissä: Tallinna, Tampere ja Helsinki. Joista Tallinna tuotti sekä juniori- että aikuisten voittaja-arvot, myös Baltian Juniori Valion arvon. Helsinkikin ROP. Mutta mitä tapahtui Tampereella on vieläkin mysteeri. Irlantilainen tuomari (!) joka kuulemma vilkuili tämän tästä rotumääritelmää, antoi Lukalle exelentin muttei muuta. Arvostelulipuke kuitenkin yhtä ylistystä! Että kait mun tarvi tämäkin nähdä ennen kuolemaa.
Likeltä liippas etten kuollutkin. Tosi karsee nuha & yskä sessio joka kesti melkeen 7 viikkoa. Oikeesti. Karmeinta oli se jatkuva 7-24 yskintä. Ja kaikki kyljet ihan sairaan kipeinä. Yskittää välin vieläkin. Tähän liittyi totaalinen voimattomuus. Tiskikoneen luukun avauskin oli päivän kova työ. Nää näyttelytkin vedin läpi ihan alikuntosena. Ikinä en oo sohvalla maannu niin paljoo. Toivottavasti ei semmosta enää tuu. 
Vielä kolme yötä ja Aino lähtee. Jää vaan laastari Nuppu Nupinkainen. Isäntämieskin sai uuden lemmikin. Sillä iso nenä ja Nupinkaisella pitkä kieli!



TIISTAI 09.04.



Justiinsa kuten ennustettiinkin, talvi työnsi lonkeronsa tänä aamuna Nurmijärvellekin. Onneks vaan ihan pienesti. Ja sitähän sanotaan että "uusi lumi on vanhan surma". Surmatkoon nyt sitten loputkin jäiset kasat pihasta. Onpahan taas vähän puhtaampaa koirien tassuillekin.
Kansainvälinen Tähtiemo sitten synnytti heti viime blogin - 2 pentua - toinen alta 100 gramman, ei mitään mahiksia vaikka kaikkee yritettiinkin (kuten aina) nesteyttämisesta alkaen. Pari päivää ja yötä jumalatonta stressiä. Velipoika b/t belge (Frankie Goes Hollywood) sitävastoin voi hyvin. Täyttää 4 vikkoa huomenna ja on kasvanut Betten vanhempien pentujen seassa todelliseksi pikkuvanhaks "mä tiijän kaikki" nuoreks mieheks. Vaikkei ihan tiedä miten nuoria miehiä ollaankaan.
Syömiset sujuu tosi hyvin ja tarjolla on ollut liotetuihin pentunappuloihin sekotettuna vaikka mitä, lihaa, kalaa, kanaa, vihanneksia. Porukoita on käynyt ja odotukset vissiin sietämättömiä aikoja, kun ei odottavan aika tunnetusti kulu millään. Toisin kun täällä. Ammun jälkeen kun ekan kerran kattoo kelloo se on 15.30 ja aika vääntää koiran sapuskoita koko jengille. Ja omat ruuan laitot päälle. Kaksi karkeeta tyttöä kuitenkin vielä koditta. Outoo siihen nähden mikä vuoden aika on käsillä.
Sirutukset yms. tehdään tulevana torstaina, pikkumies Frankie kuitenkin saa vielä odottaa yli pääsiäisen.
Maaliskuussa osallistuttu kahteen intti näyttelyyn, Turku & Lahti. Molemmissa vaan 2 täyskasvusta bruxia. Tän viikonlopun Vaasassakin näkyy olevan vaan 1 bruxi (no en minä). Missäköhän kaikki koirat on, onks tää joku kadotettu sukupolvi?
Jokin verran haravointia on päässy tekemään, samoin eka painepesurilla suihkaaminen koiratarhassa. Tarvii tehdä muuallakin tiilialueilla, kaks kertaa vielä että on Spicket Span luokkaa.
Pääsiäinen pukkaa päälle ja narsisseja tarvis ostaa. No, on niitä ennenkin pidetty ruukuissa lumihangessa. Sitten vaan raijataan yöks sisään, esim. autotalliin. Peukut pidän ristissä säiden puolesta kummiskin.
Hyvää PÄÄSIÄISTÄ kaikille missä nyt sitten olettekin!
 


TIISTAI 12.03.


Betten & Lukan pennut syntyivät 02.03.

Auringonpaistetta joka toinen päivä. Kevät yrittää kovasti peitota talven mutta yöpakkaset hidastuttaa sen kivistä polkua. Muttei sen tulosta voi erehtyä, kevättä ON ilmassa että tervetuloo vaan!
Bette Davis sai 5 pentuaan keskellä kirkasta päivää. Ei siis viikonloppu yönä! Mikä merkille pantavaa. Se on helppo ja nopea synnyttäjä, koko hommaan ekoista läähätyksistä alkaen upposi vaan 4 tuntia. Pesueessa vain yksi poika. Mikä varmasti on joillekin pettymys. Tytöistä sen sijaan yllättävästi 2 näyttäs olevan sileitä. Oikeesti. Betten edellisestä kuuden pentueesta kaikki oli karkeita ja vielä Helmutin kanssa. Ei ole ihmeiden aika ohi. Joskaan en nyt  päätäni tästä uskalla vadille laittaa, siltä se tällä hetkellä näyttäis.
Nyt pentujen ollessa jo toisen viikon elossa olemisen ihanuudessa on meikäläiselle jäänyt aikaa muuhunkin. Joka muu tällä hetkellä näyttäs olevan trimmipöydän vieressä seisomista (onhan se vaihtelua saunajakkaralla istumiseen, pentulaatikkoa kytätessä) jota on tehty päivästä toiseen. Veteraaneja ja näyttelyturkkeja. Kynsiä ja neniä. Pölynimuri raukka saanut kyytiä. Onneksi on se säiliö josta voi heti karistaa täytteet ulos. Olis villapaitatarvikkeita, väri okra ja musta josta sais kivat raidat.
Rita, tää Kansainvälinen Emokoira, on vielä yhtenä kappaleena. Mutta sekin on helppo ja nopea synnyttäjä ja voi alottaa hässäköimisensä millon vaan. Se on pieni narttu eikä sen mahakaan ole ylipursuava. Veikkaisin 2-3 pentua. Että jännitystä on taas tarjolla. Pitäkäätten peukkuja!


SUNNUNTAI 17.02.


Kansainvälinen Emokoira - kohta!

Aurinkokin on näyttäytynyt siinä määrin että lumivuoret on madaltuneet ja yleinen pääkallo liukkaus on vallalla. Saa kattoa mihkä jalkansa pistää jos  pystyssä meinaa pysyä. No, joka tapauksessa aurinkoa nähty ja - haistanko kevättä ilmassa - joo kyllä!
Terkkuja Balttiasta. On seikkailtu pitkin Liettuaa ja Latviaa. Kaunaksessa 2 näyttelyä ja Valmierassa yksi. Molemmat reissut oli tehtailtu Juniori Lukaa varten mutta Kaunaksessa myös Rita kisaamassa vikasta CACIBista joka myös saatiin, kaksin kerroin ja on hän nyt siis KANS VALIO. Että sen pituinen se, nyt vauva lomaa lopun aikaa.
Mitä Lukaan tulee niin kaikki jaossa olleet meriitit on takataskussa, Viron JUN SERTTI vielä niin BALTJ CH on saavutettu. Kiitos sen temperamentin isolla kirjaimella. En ole ikinä nähnyt ulkona kenenkään juoksevan täysillä ja hyppäävän 2-3 griffonin ryhmän selän yli vauhtia edelleen kiihdyttäen! Onpa se tehnyt tämän rakas kukkapurkkinsa hampaissa, naamarin edessä!  Toivotaan että säilyttää viriiliyytensä. Toisaalta tää jos päättäs karata - ikinä et kyllä kiinni sais.
Molemmat tytöt, Bette Davis ja Rita näyttäävät hyvin raskaana olevilta. Lukan jälkikasvua pääsen kattoon ekaa kertaa (Bette) ja on yhtä jännää kun ennenkin uudella uroksella.
Pikku rihveleitä on syntynyt sinne tänne ja yhet vielä odotettavissa. Toivotaan tällekin synnytykselle kaikkea hyvää.
Nyt on menossa luova tauko. Ei hötkyillä mihkään matkoille, keskitytään tuleviin synnytyksiin ja pakollisiin trimmeihin. Että ei siis kiirettä mihkään. Ja ilmoista riippuen - naamari aurinkoon ja paristot lataukseen. Riittää sitten virtaa kun  tarvitaan.


MAANANTAI 14.01.



Joulu ohi, uusvuosi ohi, elämä normalisoituu. Jippii, ei vois enää paremmin olla. Vuodenvaihde melkeen vei hengen. Hektistä. Mutta olipahan joulusapuskat sen mukaset ja "Menu" vailla vertaa. Oli muuten ihan kirjotetussa muodossa jokaisen naaman edessä. Ens joulu vedetään kyllä tosi köyhästi, ei tulla näkemään mitään ihme sapuskoita...
Ja kuten tavallista jouluna alkoi juoksu buumi, 5 kerrallaan. Ihan kun olisivat allakasta ja kellosta kattoneet. Että nyt aljetaan. Koirat kahdessa eri huoneessa, samoin ruuat. Uusi vuosi toi mukanaan uudet astutukset, 2 omaa ja 2 vierasta.
Eräskin perhe töiden jälkeen pimeenä iltana, lumituiskussa, tänne narttua astuttamaan ja samalla reissulla painaltivat toiseen paikkaan toisen rotuisen kanssa. Ettei kahvitella keritty. Oli siinä niille työrupeamaa, että oksat pois ja osa latvastakin. Alkuvuodesta myös syntyi kaksi pentuetta, meidän poikien tehtailemaa. Ja lissää on tulossa. Näyttäs griffonmaailman heräävän talviunestaan vähän joka puolella, pohjois ruåttia myöten. Uutisia ootellaan - vi väntar nyheter.
Talvi on ollut kohtuullinen ja luntakin sen verran että talvesta voi puhua.   Elämä valostuu päivä päivältä - iso parannus - jo nyt tuntuu että kevättä kohti ollaan menossa. Sitäpaitsi tämä päivä on EKA päivä kun jengi taas yhdessä ilman rajoittavia tekijöitä. Iso parannus sekin.
Eilen eka näyttely pitkästä aikaa, ajot edes takas valosaan aikaan ja neljä tuntia pois kotoa. Parannusta sekin. Mertsi käpselehti itelleen ROPin.
IsäntäMies on  ollut lapsenvahtina ja korjaillut paikkoja.
Siitäpä saakin hyvän loppukevennyksen: "Naiset, jos mies kerta sanoo että korjaa asian, se korjaa. Turha siitä on joka 6 kuukausi muistuttaa"!